Geller (s. 1946) on yksi tunnetuimmista psyykikoista. Hän syntyi Israelissa, mutta nykyisin hän asuu Isossa-Britanniassa. Gellerin mukaan hänen psyykkiset kykynsä näyttäytyivät jo lapsuudessa: eräänä päivänä hänen kädessään ollut lusikka vain taipui ilman fysikaalista voimaa. Gellerin äiti uskoi poikansa perineen kyvyt kaukaiselta sukulaiselta, psykoanalyysin kehittäneeltä Sigmund Freudilta.
Julkisuuteen Geller astui Israelissa 1960- ja 1970- lukujen vaihteessa, mutta pian hän siirtyi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Gellerin bravuuriksi tuli ”Geller-efekti” eli lusikoiden ja naulojen taivuttaminen hengen voimalla. Stanford Research Institutessa hänen kykynsä alistettiin ”kontrolloiduille tieteellisille kokeille”. Fyysikot Russell Targ ja Harold Puthoff julkaisivat myönteiset tulokset tiedelehti Naturessa vuonna 1974. Näiden fyysikkojen lisäksi Geller sai useat muutkin tiedemiehet vakuuttuneiksi parapsyykkisistä kyvyistään.
Sitten paikalle saapui taikuri James ”The Amazing” Randi. Randi perehtyi Geller-tapaukseen hyvin perusteellisesti ja kirjoitti kattavan teoksen The magic of Uri Geller (1975). Kirjassaan Randi tuo esille raskauttavaa todistusaineistoa Gellerin kykyjen aitoutta vastaan.
Gellerin kannattajat suhtautuvat parhaimmillaankin vain lievän skeptisesti Randin ja muiden esittämään kritiikkiin. He uskovat Gellerin sortuvan joskus taikatemppuihin, mutta toisaalta he uskovat osan hänen kyvyistään olevan aitoja. Uskossaan horjumattomat kannattajat toistavat siis parapsyykkisen tutkimuksen vanhaa mantraa: joskus, mutta ei aina.
Mutta kumpi on todennäköisempää: se, että ”psyykikko” käyttää aina tavallista taikuutta ja joskus läsnäolevat eivät huomaa hänen temppujaan, vai että hän ainoastaan joskus hyödyntää taikatemppuja ja tehdessään taikuutta jää aina tai useimmiten kiinni? Jälkimmäiseen näkökantaan taipuvien tulee ottaa huomioon, että taitavan taikurin käsittelyssä taikuutta tuntemattomat ovat lähes samalla tasolla kuin viisivuotiaat lapset: taikurit saavat tavallisen näyttämään todella ihmeelliseltä! Lisäksi Gellerin oma kanta puhuu näiden kannattajien näkemystä vastaan. Geller on nimittäin aina jyrkästi kiistänyt koskaan käyttäneensä taikatemppuja ja vakuuttanut kykyjensä olevan täysin aitoja.
Randin analyysien mukaan Gellerin kyvyttömyyden puolesta todistavat hänen menneisyytensä taikurina, Gellerin jääminen kiinni itse teosta, taikurien kyky toistaa Gellerin esitykset, hänen kykenemättömyytensä esiintyä menestyksekkäästi hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa, sekä Gellerin lähipiirin tunnustukset. Myös SRI:ssä tehdyt ”kontrolloidut tieteelliset tutkimukset” ovat Randin mukaan osoittautuneet lähinnä parodiaksi: aina kun tutkijat halusivat tiukentaa vaatimuksia, tutkittava kiivastui ja tiukennuksista luovuttiin. Gellerin apulainen Shipi Shtrang sai puolestaan liikkua alueella vapaasti, eivätkä tulokset ylipäätään olleet niin vakuuttavia kuin on annettu ymmärtää. Ei siis ihme, että Nature julkaisi Targin ja Puthoffin artikkelin yhteydessä varoituksen, jossa todettiin tutkimuksen olleen suunnittelultaan, sisällöltään ja raportoinniltaan heikkotasoinen.
Geller ei ole suhtautunut vain kylmän viileästi kriitikkojensa toimintaan. Hän on muun muassa haastanut James Randin ja CSICOP:n oikeuteen.
Nykyisin Geller kirjoittaa kirjoja, myy Mind Kit -pakettiaan sekä tarjoaa palveluitaan yksityisten henkilöiden lisäksi ennusteita kaipaaville yrityksille. Ennen vuoden 1998 maailmanmestaruuskisoja julkisuudessa kerrottiin Gellerin toimivan Englannin jalkapallojoukkueen virallisena psyykikkona, ja ripottelevan kristallipölyä maalitolppien juureen. Julkisuudessa ei kuitenkaan mainittu Gellerin nimeä, kun Englanti hävisi Argentiinalle ja putosi jatkosta.
Katso: Randi, James; Silmätön näkökyky.
Kirjallisuutta: Gardner 1991; Emery 1987; Hines 1988; Randi 1982b, 1987b.