(engl. Messiah myth). Messiasmyytin keskeiset piirteet ovat jonkin ihmisryhmän kokemus alistetusta asemasta sekä usko johonkin rituaaliin, joka saa jonkin korkeamman voiman tai pelastajan lopettamaan alistamisen, kostamaan alistajille sekä luomaan uuden uljaan maailman. Esimerkkejä messiasmyyteistä löytyy ympäri maailmaa.
Pohjois-Amerikan intiaanit olivat olleet jo vuosisatoja valkoisen miehen sortamia, kun vuonna 1889 Wovoka-niminen intiaani vieraili kuumeessa Jumalan luona. Jumala kehotti intiaaneja rakastamaan toisiaan ja elämään rauhassa valkoisten kanssa. Jos intiaanit tottelisivat häntä, elävät kohtaisivat edesmenneet läheisensä paikassa, jossa ei olisi vanhuutta eikä kuolemaa. Lisäksi Jumala antoi Wovokalle tanssin, jonka avulla he voisivat nopeuttaa tätä tapahtumaa.
Wovoka palasi kuumeiselta matkaltaan ja alkoi kylvää aavetanssia otolliseen maaperään: kuivuus, nälänhätä ja valkoisten poliittiset toimet olivat ahdistaneet intiaanit nurkkaan. Tanssi levisi kulovalkean tavoin ympäri Pohjois-Amerikkaa ilman nykyaikaisen median keinoja. Valkoiset tulkitsivat rauhanomaisen tanssin kuitenkin kapinalliseksi kansankiihotukseksi, ja väkivaltaisen vastareaktion tuloksena oli lukuisia murhattuja intiaaninaisia, -lapsia, -vanhuksia ja -miehiä.
Valkoiset olivat matkustaneet vuosisatojen ajan myös Tyynen valtameren saarille, ensin laivoilla ja myöhemmin lentokoneilla. Saarelaiset ihmettelivät miksi valkoiset saivat meren takaa taianomaisesti ruokaa, vaatteita, radioita ja autoja. Valkoisten hallinnolle alistetut saarelaiset alkoivat odottaa esi-isiensä paluuta. He uskoivat, että esi-isät palaisivat, ja että ilkeiden ihmisten elämät romahtaisivat, köyhät saisivat oikeutta, kärsimys loppuisi ja syntyisi täysin uusi jumalallinen valtakunta.
Saapuvaa tavaralastia varten saarelaiset rakensivat jopa puisen lentokentän lentokonesuojineen, ja he pitivät kenttää miehitettynä 24 tuntia vuorokaudessa. Erityisen mielenkiintoista on se, että vaikka saarelaiset saivat tietää valkoisilta, ettei kyse ollut jumalallisesta väliintulosta ja vaikka saarelaisten johtaja kävi seuraamassa tavaroiden valmistamista Australiassa, he pysyivät lujina uskossaan. Ilmiötä ryhdyttiin kutsumaan cargo-kultiksi (engl. cargo = lasti).
Ajan myötä messiaaniset tekijät ovat saaneet teknologisempia muotoja. Louis Farrakhan, afrosentristisen Nation of Islam (NOI) -järjestön johtaja, sai kannattajansa uskomaan, että vuonna 1999 avaruudesta saapuu suuri emoalus kantaen 1500 pienempää avaruusalusta. Avaruusalusten väitettiin tuhoavan valkoiset — erityisesti juutalaiset — sortajat, ja nostavan NOI:n jäsenet oikeutettuun valta-asemaan.
Messiasmyyttejä löytyy huomattavasti lähempääkin. Skeptikko Michael Shermer kuvaa erään ajanlaskun alussa esiinnousseen messiasmyytin ”keskittyneen miehen ympärille, jonka sanottiin kykenevän parantamaan sairaita, herättää kuolleita henkiin ja saarnaavan rakkautta, anteeksiantamusta ja yhden oikean Jumalan palvomista. Roomalaiset viranomaiset pelkäsivät, että hänen kasvava kannattajakuntansa voisi tulla sosiaaliseksi tai poliittiseksi uhaksi, ja he pidättivät hänet ja pistivät hänet vankilaan. Hänen teloituksensa jälkeen, miehen opetuslapset väittivät hänen nousseen kuolleista, ilmestyneen heille viestin välittäen ja sitten nousseen taivaaseen. Messiaan nimi oli Apollonius Tyanalainen, joka tapettiin vuonna 98, kuusi vuosikymmentä hänen kuuluisan edeltäjänsä, Jeesus Nasaretilaisen, jälkeen”.
Mikä on tämän yhä uudelleen ja uudelleen palaavan messiasmyytin takana? Messiasmyytti on alistumisen ja toivon kulttuurinen ilmentymä. Se kumpuaa alistetun epäoikeudenmukaisuuden tunteesta sekä halusta kostaa väärintekijöille ja saada palkkio koettelemuksista: jokaiselle ansionsa mukaan.
Katso: Taikausko.
Kirjallisuutta: Linse 1997; Shermer 1997c.