Psyykkinen arkeologia

(engl. psychic archaeology). Arkeologinen tutkimus vaatii kärsivällisyyttä. Kaivauksien kohdistaminen oikeisiin kohteisiin, arkeologisten esineiden etsiminen ja niiden tulkitseminen on suunnattoman työlästä. Jotkut psyykikot ovat kuitenkin katsoneet kykenevänsä tarjoamaan oikopolun ihmiskunnan historian selvittämiseen. He ovat antaneet vihjeitä hedelmällisten kaivauspaikkojen löytämisessä, ennustaneet löytöjä sekä kertoneet kaivauksilta löytyneiden esineiden avulla edesmenneiden ihmisten elämästä. Arkeologit varmasti tervehtisivät toimivia kryptestesia- ja psykoskopia-menetelmiä ilolla, mutta valitettavasti psyykikkojen lupaukset ovat tyhjää täynnä.

Kaivauspaikkojen löytämiseen ei tarvita ESP-kykyjä tai kummituksia. Arkeologi Kenneth L. Feder on esimerkiksi antanut alkeiskurssilaisilleen karttoja ja pyytänyt heitä paikantamaan potentiaalisia kaivauksia. Hyvin usein opiskelijat ehdottavat paikkoja, joissa kaivauksia on jo suoritettu. Federin mukaan arkeologit käyttävät arkijärkeen perustuvia keinoja ihmisasutusten paikantamiseksi: ihmiset ovat aikakaudesta riippumatta suosineet paikkoja, joiden läheisyydessä on muun muassa vettä, ruokaa, hedelmällistä maata ja muita resursseja. Myös suojaisuus ja helppo puolustettavuus ovat ohjanneet asutuspaikan valinnassa. Kaivausten sijainnin määrittelyssä psyykikon on siis helppo päästä pitkälle ilman erityisiä kykyjä.

Psyykikot ovat myös ennustaneet mitä esineitä joltain tietyltä kaivaukselta löytyy — menestyksettä. Eräässä tapauksessa psyykikko ennusti oikein kaksi esinettä. Toisaalta hän ei kyennyt kertomaan, että kaivaukselta löytyy kymmeniä pikku esineitä ja erittäin vanha ruukku. Edes löytynyttä hautapaikkaa psyykikko ei kyennyt näkemään.

Federin mukaan psyykikkojen tulkinnat löytyneistä esineistä ovat joskus tavalliseen päättelyyn perustuvia itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi kun käteen annetaan muiden esineiden joukossa kotilo, ei vaadi suuriakaan psyykkisiä kykyjä arvioida asutuksen olleen lähellä vettä. Jos tulkinnat eivät ole itsestään selvyyksiä, ne ovat virheellisiä. Esimerkiksi suuresti kunnioitetun psyykikko Edgar Caycen henkimaailmasta saamien tietojen mukaan Piltdownin ihminen oli saapunut Atlantiksesta asuttamaan Englantia. Ilmeisesti akaasiseen arkistoon — jossa Cayce vieraili hakemassa tietoa menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista — oli päässyt virhe: tiedemiehet paljastivat Piltdownin ihmisen huijaukseksi vuonna 1953.

Katso: Akaasinen arkisto; Cayce, Edgar; Parapsykologia; Piltdownin ihminen; Taikavarpu.

Kirjallisuutta: Feder 1996; Plummer 1991; van Leusen 1999.

alkuun palaa