”Tieteellinen” kreationismi

(engl. creation ”science”, ”scientific” creationism). Evoluutioteoriaa vastustavan kristillisen kreationismin historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. 1860–1880 -luvuilla evoluutioteoria sai vastustusta maallikkouskovaisten lisäksi akateemisissa piireissä. 1920-luvun Yhdysvalloissa syntyi puolestaan evoluutioteorian opetusta vastustamaan laaja, moraalisesti motivoitunut kansanliike, jonka painostus johti evoluutioteorian opetuksen kieltäviin lakeihin. Neuvostoliiton edistysaskeleiden pakottamana USA heräsi 1960-luvulla panostamaan tehokkaammin tieteeseen ja sen laadukkaaseen opetukseen. Evoluutioteorian opetusta vastustavat lait kumottiin, koska ne asettivat uskonnollisia rajoituksia akateemiselle vapaudelle ja opetukselle; Yhdysvaltojen perustuslain mukaanhan kouluissa ei saa opettaa uskontoa.

1900-luvun yleisen kehityksen myötä lukuisien koulutettujen uskovaisten alkoi olla yhä vaikeampaa sovittaa yhteen Raamatun luomiskertomusta ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa käsitystä maailmasta. Vuonna 1941 joukko akateemisesti koulutettuja uskovaisia perustikin yhdistyksen vastaamaan haasteisiin, joita tieteessä ja teknologiassa tapahtuneet edistysaskeleet heidän mielestään asettivat kristityn uskolle. American Scientific Affiliationin toiminta ei kuitenkaan tyydyttänyt yhdistyksen jyrkän kreationistista siipeä. Tämä johti aluksi Creation Research Societyn (1963) ja sittemmin Institute for Creation Researchin (1972) perustamiseen. Kaksi viimeksimainittua järjestöä ovat keskeisimmät yhdistykset ”tieteellisen” kreationismin kannalta.

”Tieteellinen” kreationismi perustuu ajatukseen, jonka mukaan kehitysoppi ei ainoastaan ole virheellinen teoria, vaan itseasiassa tieteellinen todistusaineisto tukee luomisoppia. Se antaa mahdollisuuden sielunrauhaan joillekin muuten tieteeseen myönteisesti suhtautuville uskovaisille: ”tiede” on yhdenmukainen heidän uskonsa kanssa ja jopa tukee sitä. Samoin se antaa mahdollisuuden yrittää saada kreationismi kouluopetuksen piiriin niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.

Vaikka ”tieteellinen” kreationismi pukeutuu tieteen kaapuun, on se itseäänkorjaavan tieteen irvikuva. Tyypillisen pseudotieteen tapaan kreationistien tutkimukset ovat jääneet vähäisiksi. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että luomiskertomusta tukevaa todistusaineistoa on ollut niin vaikea löytää. Tutkimustulosten sijaan luomiskertomus yritetäänkin osoittaa oikeaksi a) esittämällä evoluutioteoria virheellisenä, ja sitten b) luomiskertomus evoluutioteorian ainoana vaihtoehtona.

Merkittävin osoitus ”tieteellisen” kreationismin pseudotieteellisyydestä on sen sitoutuminen valmiisiin tuloksiin: luomiskertomus nähdään jumalallisesti ilmoitettuna totuutena, jota epävarma inhimillinen tieto ei voi koskaan korvata. Kreationisti Pekka Reinikainen on kirjoittanut teoksessaan Unohdettu Genesis (1994): ”Ensimmäinen Mooseksen kirja, Genesis, on ainoa luotettava selvitys kaiken alusta ja asioista, jotka muuten jäisivät ihmisille vain arvailujen ja olettamusten varaan. Genesis on luotettava siksi, että Jumala, jolla on kaikki tieto, on sen takana.”

”Jos kaikki voidaan selittää sattumanvaraisena kehityskulkuna ja olemassaolon taisteluna kehitysopin avulla, niin ei ole myöskään mitään syytä odottaa nykyisen maailman loppunäytöstä eikä uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu (2. Piet. 3:10,13). Jos Genesis ei ole totta, me emme voi pitää totena myöskään niiden profeettojen ja apostolien julistusta, jotka viittasivat Genesikseen. Jeesuksesta itsestäänkin tulee vääryyden todistaja. Hänhän olisi joko petturi tai petetty ja Hänen väitteensä Isältä saamastaan vallasta ja tiedosta muuttuisi jumalanpilkaksi. Samoin usko siihen, että evankeliumissa on iankaikkinen pelastus, tulee tyhjäksi pilaksi. Siksi on ratkaisevan tärkeää puolustaa Raamattua kaikkia sellaisia yrityksiä vastaan, joissa sen sanomaa muutetaan taruksi ja vertauskuvaksi, olipa arvovallan horjuttaja kuka tahansa. Genesis on selkeää Jumalan ilmoittamaa historiallista totuutta kaiken alkuperästä ja sen kaiken, sekä teologisen että maallisen ymmärtämisen perusta. Sen selkeät ilmaisut puhuttelevat jatkuvasti myös tutkijoita ja tiedemiehiä kautta maailman.”

Tutkimustyön, tieteellisiin julkaisuihin lähetettyjen ja niissä julkaistujen artikkeleiden puutteesta huolimatta johtavat kreationistit esittelevät itsensä mielellään tutkijoina. Vaikka heillä onkin tohtorin arvonimiä, ne harvemmin liittyvät esitettyjen väitteiden alueille: insinöörit, lääkärit ja teologit eivät ole geologian, paleoantropologian tai evoluutiobiologian asiantuntijoita. Lisäksi kreationisteille on ilmeisen vierasta tieteelliseen tutkimukseen kuuluva neutraalisuus tutkimustulosten hyväksymisen suhteen. Esimerkiksi keskeisen ”tutkimuslaitoksen”, Creation Research Societyn, jäsenten tulee sitoutua ennen tutkimusta muun muassa siihen, että Raamattu on Jumalan kirjoitettua sanaa, kaikki siinä esitetyt väitteet ovat historiallisesti ja tieteellisesti tosia, Jumala loi kaikki elolliset oliot viikon aikana, ja että Jeesus on Herra ja Pelastaja. Skeptikko Michael Shermerin mukaan samanlaisia sitoumuksia käyttävät myös muut kreationistiset järjestöt.

”Tieteellisen” kreationismin perimmäisenä tarkoituksena ei siis ole luomisopin osoittaminen oikeaksi tai vääräksi, vaan fundamentalistisen uskon puolustaminen. On kuitenkin huomattava, että suuri osa kristikuntaa on evankelis-luterilaista ja katolista kirkkoa myöten irtisanoutunut Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta. Paavi Johannes Paavali II on muun muassa todennut, ettei Raamattu kerro kuinka taivas on syntynyt vaan kuinka sinne päästään. On myös olemassa useita tutkijoita, jotka eivät näe ristiriitaa tieteellisten käsitystensä ja uskonsa välillä. Fundamentalistinen ”tieteellinen” kreationismi ei siis edusta ainoaa oikeaa tulkintaa Raamatusta, vaan ainoastaan yhden mahdollisen.

Uskon lisäksi ”tieteellisen” kreationismin tarkoituksena on puolustaa kristillistä etiikkaa: jos Raamattuun ei voi luottaa luomiskertomuksen osalta, kuinka siihen voisi luottaa moraalisissa kysymyksissä? Kreationistit esittävät evoluutioteorian puolestaan syylliseksi ateismiin, sosialismiin, kommunismiin, natsismiin, suvaitsevaisuuteen, rasismiin, homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, eutanasiaan, terrorismiin, pornografiaan, relativismiin, kansanmurhiin, huumeidenkäyttöön, sovinismiin, naisten vapautumiseen, saasteisiin, orjuuteen, imperialismiin, monopolismiin, aborttioikeuteen, sukupuolivalistukseen ja inflaatioon.

Tämä ei kuitenkaan ole ihmeellistä, kun ajatellaan kreationistien käsitystä evoluutioteorian kehittäjästä. Toisin kuin yleisesti luullaan kyseessä ei heidän mielestään ole 1800-luvulla elänyt englantilainen luonnontutkija Charles Darwin, vaan evoluutioteoriaa levitettiin jo Baabelin tornista Saatanan yllyttämänä. Tätä väitettä esitellään muun muassa Institute for Creation Researchin perustamassa museossa.

Sanomattakin on täysin selvää, ettei ”tieteellisessä” kreationismissa ole kyse perustelluista näkemyksistä, saati tieteestä. Kritisoidessaan evoluutioteoriaa kreationistin tuleekin vastata muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mikä todiste saisi sinut hyväksymään evoluutioteorian? Miksi selkeitä muutoksia lajista toiseen voidaan havaita niin elävissä lajeissa kuin fossiileissakin? Miksi kaikki lajit jakavat DNA:n? Miksi ihminen ja simpanssi ovat geneettisesti 98% samanlaisia? Miksi evoluutioteoria on yhdenmukainen niin fysiikan, kemian, geologian, lääketieteen, neurotieteiden, psykologian, antropologian kuin arkeologiankin tulosten kanssa? Miten evoluutioteoria on voinut olla virheellisyydestään huolimatta niin hedelmällinen tutkimuksen kannalta?

Kuinka kreationismi on edistänyt tiedettä? Oliko Aatamilla ja Eevalla napa, ja jos oli niin miksi? Kuinka kaikki eläinlajit mahtuivat Nooan rakentamaan arkkiin? Entä niiden ravinto 150 päiväksi? Mitä eläinten jätöksille tehtiin kahdeksan ihmisen voimin? Miksi leijonat eivät syöneet seeproja? Kuinka yhden naaraan ja uroksen jälkeläisistä voi kehittyä menestyksekäs laji, kun sisäsiitoksen tiedetään olevan erittäin haitallista ja eläinten välttävän sitä? Miksei arkin jäännöksiä ole löydetty? Miksi fossiloituneet kalat kuolivat vedenpaisumuksessa? Mistä tulivat ja minne katosivat ne mielettömät määrät vettä, jotka peittivät ”korkeimmatkin vuoret”? Kuinka fossiiliset polttoaineet kuten hiili ja öljy ovat syntyneet? Ja jos kreationismi haluaa esiintyä tieteellisenä, niin missä ovat tieteelliset todisteet Jumalan olemassaolosta?

Katso: International Flat Earth Research Society; Kreationismi; Ussher, James; Älykäs suunnitelma.

Kirjallisuutta: Arthur 1996; Blackstone 1997; Dawkins 1989, 1995, 1996, 1997; Ecker 1990; Edelman 1991, 1996; Eve ja Harrold 1991; Feder 1996; Harrold ja Eve 1987; Kitcher 1996; McIver 1994, 1996; Ridley Mark 1996; Roche 2001; Saura 1997; Shermer 1993, 1997d, 1998a; Strahler 1987; Williams 1998.

alkuun palaa