Perhekronikan 1. osassa, Juuret ja esi-isät, kerroin siitä, miten vanhempani Oskar Mustelin ("Dicky") ja Karin Johansson ("Kajsi") tutustuivat, menivät naimisiin ja saivat kolme poikaa. Minä synnyin vuonna 1931 veljessarjan vanhimpana, seuraavaksi Per (1932) ja viimeiseksi Lars (1936).

opiskeli valokuvaajaksi vuosina 1956-1957 müncheniläisessä Institut für Bildjournalismus -instituutissa. Työskenneltyään joitakin vuosia valokuvaajana Suomessa hän muutti takaisin Saksaan. Vuonna 1963 hänet palkattiin valtakunnalliseen tv-yhtiöön Zweites deutsches Fernsehen (ZDF), jonka pääpaikka on Mainzissa. Per työskenteli kameramiehenä ZDF:ssä vuoteen 1993, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Kolme vuosikymmentä kestäneen ZDF-uransa aikana Per kuvasi dokumenttielokuvia sekä Euroopassa että muissa maanosissa. Erityisen jännittäviä olivat ne kolme vuotta 1980-luvulla, jolloin hänen asemapaikkansa oli Kairo.

Per on ollut poikasesta saakka innokas purjehtija. Kuvassa hän purjehtii 15-vuotiaana perheemme pienellä Tångloppan-veneellä Kulhon saaressa Turun saaristossa sijainneen kesähuvilamme edustalla. Suomessa asuessaan hän osallistui hyvin ahkerasti purjehduskilpailuihin, lähinnä Snipe-luokassa, mutta siirtyi sitten pitkänmatkan-purjehdukseen mm. Välimerelle ja Itämerelle. Hän on myös purjehtinut kahdesti yksin Atlantin yli, ensimmäisen kerran huvikseen v. 1975 ja toisen kerran v. 1980 osallistuessaan kilpailuun The Observer's Single-Handed Trans-Atlantic Race (OSTAR).

Vuonna 1992 Per teki vaiheikkaan purjehdusmatkan Tulimaalta Antarktikselle ja kuvasi matkan aikana tv-dokumentin Zwischen Eis und Feuer (Jään ja tulen välissä). Filmi sai osakseen paljon huomiota, ja sen ansiosta Per sai arvostetun kunnianosoituksen "Deutscher Kamerapreisin" vuoden parhaasta tv-dokumentista.

Eläkkeellä ollessaan Per on purjehtinut mm. Huippuvuorten ympäri sekä Tyynellämerellä Oregonin edustalla.

Per asuu Mainzissa saksalaisen vaimonsa Julian ja kahden kissansa kanssa. Edellisestä avioliitostaan hänellä on tytär Tanja (s. 1960), joka myös asuu Saksassa.

pääsi ylioppilaaksi Turussa v. 1954 ja opiskeli sen jälkeen mm. taloustieteitä, kauppaoikeutta ja valtiotieteitä Åbo Akademissa. Opintojensa ohessa hän omistautui lehtityölle ja toimi Hufvudstadsbladetin ja Nya Pressenin kirjeenvaihtajana.

Vuonna 1960 Lars siirtyi Åbo Underrättelser -lehden (ÅU) palvelukseen, ja v. 1968 hänestä tuli lehden päätoimittaja. ÅU:n vuosinaan hän osallistui myös Århusin yliopiston järjestämään pohjoismaiseen journalistikoulutukseen.

Keväällä 1970 Lars siirtyi ÅU:sta Sydsvenska Dagbladetiin Malmöhön. Hän työskenteli siellä mm. vastaavana yöpäällikkönä ja matkailutoimittajana. Viimeksi mainitussa tehtävässä hän matkusteli laajalti eri puolilla maapalloa.

Ajan myötä Lars sai varsinaisen journalistiikan ohessa yhä enemmän hallinnollisia tehtäviä. Hän toimi mm. toimituksen henkilöstöpäällikkönä ja kuului toimituksen operatiiviseen johtoon. Keväällä 1999 hän jäi "Sydsvenskanista" eläkkeelle.

Opintojensa ja työnsä ohessa Lars on koonnut Norjaa käsittelevän matkaoppaan sekä tutkinut majakka-aluksia Malmön merenkulkumuseon toimeksiannosta. Hänen mielenkiinnon kohteitaan ovat myös vanhat autot ja isokokoiset koirat. Kuvassa hän on retkellä rakkaan pyreneidenkoiransa Hannibalin kanssa talvella 1999-2000. Hannibal kuoli maaliskuussa 2002.

Suku ja ystävät tuntevat Larsin myös mestarikokkina. Hän asuu Lommassa Malmön lähellä vaimonsa Ilsen kanssa. Samoilla seuduilla asuvat myös heidän poikansa Dick (s. 1959) ja Kenneth (s. 1962) perheineen sekä heidän tyttärensä Bettina (s. 1966).

Ensimmäisestä avioliitostani Nina Costianderin kanssa minulla on kolme lasta:

Tomas (s. 1960),
Carina (s. 1962) ja
Niklas (s. 1966).

Viereisessä, suunnilleen vuonna 1968 otetussa kuvassa Tomas on intiaani, Carina prinsessa ja Niklas tonttu.

Kaikki kolme pääsivät aikanaan ylioppilaaksi samasta helsinkiläisestä lukiosta (Gymnasiet Lärkan, ent. Nya Svenska Läroverket) ja kaikki kolme asuvat nykyään Yhdysvalloissa.

opiskeli päästyään ylioppilaaksi v. 1979 lääketiedettä Helsingin yliopistossa. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi v. 1987, minkä jälkeen hän oli pari vuotta "post doctoral fellow" Scripps Clinicillä Kaliforniassa.

Vietettyään jonkin aikaa Helsingissä ja saatuaan laillistetun lääkärin pätevyyden Tomas palasi Amerikkaan jatkamaan immunologiaan liittyvää tutkimustyötään useissa kalifornialaisissa tutkimuslaitoksissa.

Syksystä 1999 hän on toiminut professorina La Jolla Cancer Research Centerissä (The Burnham Institute) ja asuu San Diegossa.

Tomas on myös erittäin kiinnostunut hyönteisistä ja valmistelee parhaillaan kirjaa, jossa kerrotaan etelä-Kaliforniassa esiintyvistä n. 800 yöperhoslajista. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat myös öljymaalaus ja musiikki.

Ensimmäisestä avioliitostaan Katarina Stigzeliuksen kanssa Tomaksella on kolme tytärtä: Helena (s. 1988), Sofia (s. 1989) ja Sara (s. 1992). He asuvat kouluvuoden ajan äitinsä luona Helsingissä mutta viettävät joka kesä pari kuukautta isänsä luona San Diegossa.

pääsi ylioppilaaksi v. 1981 ja ryhtyi opiskelemaan psykologiaa, ensin Åbo Akademissa ja sitten Helsingin yliopistossa. Vuonna 1986 hän muutti Bostoniin, missä hän jatkoi opintojaan, erikoistui neuropsykologiaan ja suoritti amerikkalaisen Ph.D.-tutkinnon Bostonin yliopistossa keväällä 1992.

Tällä hetkellä hän työskentelee kouluttajana neuropsykologian alalla ("Training Coordinator of Neuropsychology Assessment Service") Oaklandin lastensairaalassa Kaliforniassa.

Heinäkuussa 1995 Carina avioitui James Grandisonin kanssa. Häät pidettiin vanhalla Charles Krug Winery -viinitilalla Napa Valleyssa Kaliforniassa. Oheinen kuva on otettu heti vihkitoimituksen jälkeen.

Carina ja James asuvat Oaklandissa. Huhtikuussa 1998 syntyi heidän poikansa Jacob ja marraskuussa 2001 hänen veljensä Lucas.

pääsi ylioppilaaksi v. 1985 ja opiskeli muusikoksi Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Hän jatkoi opintojaan Berklee College of Musicissa Bostonissa, missä hän v. 1997 suoritti säveltämiseen painottuvan ammattimuusikkotutkinnon.

Jo opiskeluaikoinaan Niklas oli mukana monissa musiikkiprojekteissa. Hän on mm. sovittanut musiikin ja osallistunut sen esittämiseen teatteriproduktioissa Floridassa ja Bostonissa.

Niklas asuu nykyään Bostonin esikaupungissa Belmontissa, joka sijaitsee Charles River -joen toisella puolella. Syksystä 2001 alkaen hän on myös työskennellyt pianistina ja viihdyttäjänä loistoristeilijöillä Karibialla ja Tyynellä valtamerellä.

Sulautuakseen paremmin amerikkalaiseen musiikkielämään Niklas kirjoittaa nykyään etunimensä anglosaksiseen tyyliin eli "Nicholas".

Lopuksi kuva niiltä ajoilta, kun kolme vanhinta lastani vielä asuivat Suomessa. Niklas on juuri saanut ylioppilastodistuksensa ja valkolakkinsa, ja koulun pihalla häntä onnittelevat ylpeät sisarukset Carina ja Tomas.