Conan Doyle, Sir Arthur

Conan Doyle (1859–1930) oli englantilainen lääkäri ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti mestarietsivä Sherlock Holmesin luojana. Conan Doylen aatelointiin vaikutti hänen isänmaallinen buurisodan historiikkinsä, The great boer war (1900).

Conan Doylen menetettyä poikansa ensimmäisessä maailmansodassa Conan Doyle ja hänen vaimonsa kääntyivät spiritualismin puoleen, tosin Conan Doyle oli aikaisemminkin tuntenut vetoa para­psyykkisiin ilmiöihin. Tunnettuna henkilönä Conan Doylesta tuli suuri mainosvaltti spiritualistiselle liikkeelle, ja häntä onkin kutsuttu spiritualismin Paavaliksi lukuisten luentojen ja kirjoitusten vuoksi.

Vaikka Sherlock Holmesia pidetään terävä-älyisyyden esikuvana, Conan Doylesta ei saa samanlaista vaikutelmaa. Ylhäisön edustajana hän katsoi olevansa alempien kansanluokkien edustajia älykkäämpi. Tämä yhdistettynä uskoon omasta erehtymättömyydestä oli tappavaa älylliselle varovaisuudelle. Conan Doyle esimerkiksi katsoi, ettei kaksi käsityöläisluokkaista tyttöä kykenisi huiputtamaan häntä, ja siksi hän luennoi Cottingleyn keijukaisista Yhdysvaltoja myöten. Myöhemmin Frances Griffitsin ja Elsie Wrightin keijukaiskuvat paljastuivat puhtaaksi huijaukseksi. Samoin kuultuaan yhdysvaltalaisen Margery Crandon -nimisen meedion aviomieheltä naisen saavutuksista, Conan Doyle julisti hänen kykynsä suoralta kädeltä aidoiksi. Kun jopa para­psykologi Joseph B. Rhine totesi Margeryn olevan huiputtajan, Sir Arthur julkaisi suorasanaisia ilmoituksia bostonilaisissa sanomalehdissä: ”J. B. Rhine on ääliö.”

Edellä esitetyn valossa on mielenkiintoista, että Conan Doylen ja amerikkalaisen taikurin Harry Houdinin välille kehittyi läheinen ystävyys; Houdinihan tunnettiin psyykikkojen paljastajana. Heidän ystävyytensä alkoi vuonna 1920, kun Houdini lähetti Conan Doylelle kirjansa The unmasking of Robert-Houdin (1908). Kesäkuussa 1922 Houdini oli vaimoineen viettämässä lomaa Conan Doylen perheen kanssa Atlantic Cityssä. Lady Conan Doyle pyysi Houdinia osallistumaan yksityisistuntoon, jossa hän ottaisi yhteyden Houdinin edesmenneseen äitiin. Äiti oli ollut hyvin läheinen henkilö Houdinille ja tästä syystä hän halusi uskoa meedioiden kykyihin.

Ladyn suorittaman istunnon tuloksena syntyi 15 sivua automaattikirjoitusta, ja Conan Doylen mukaan Houdini oli hyvin vaikuttunut. Houdini itse ei kuitenkaan nähnyt asiaa aivan näin, koska hänen oli vaikea yhdistää joitakin yksityiskohtia äitiinsä: vaikka hänen äitinsä oli asunut yli 50 vuotta Yhdysvalloissa hän ei koskaan oppinut kirjoittamaan, lukemaan tai edes puhumaan englantia. Lady Conan Doylen tuottama aineisto oli puolestaan täydellistä englantia. Oli myös erittäin epätodennäköistä, että rabbin vaimo aloittaisi viestinsä ristinmerkillä. Viestissä ei myöskään mainittu mitään niistä asioista, joista Houdini oli äitinsä kanssa hänen eläessään puhunut, eikä myöskään äidin syntymäpäivästä, joka oli ollut istuntoa edeltävänä päivänä.

Loppujen lopuksi Conan Doyle hermostui Houdiniin, joka julkisuudessa kielsi koskaan nähneensä mitään, mikä vakuuttaisi hänet spiritualismin pätevyydestä. Ystävysten kiista tuli pian julkisuuteen ja se kulminoitui syviin henkilökohtaisiin loukkauksiin. Vuonna 1926 tapahtuneen Houdinin kuoleman jälkeen Conan Doyle kuitenkin muisteli taikuria lämmöllä, ja mikä mielenkiintoisinta, hän piti kuolemaansa saakka Houdinia aitona psyykikkona.

Houdini oli jo uransa alusta lähtien tuonut esille, ettei hänen esityksissään ollut mitään yliluonnollista. Conan Doyle kuitenkin piti Houdinin taitoja para­psyykkisinä, vaikka hän kielsi asian täysin selväsanaisesti. Taustalla piilee jälleen aatelinen ylimielisyys: koska Conan Doyle ei kyennyt selittämään Houdinin pakotemppuja luonnollisin keinoin ja koska häntä ei voitu huijata, niin Houdinin oli pakko olla psyykikko.

Käsittämättömin esimerkki Conan Doylen lapsellisesta uskosta Houdinin yliluonnollisiin kykyihin liittyy erääseen taksimatkaan. Houdini oli näyttänyt Conan Doylelle yksinkertaisen taikatempun, jossa peukalosta näyttää irtoavan ensimmäinen nivel. Englantilainen aristokraatti, lääkäri ja Sherlock Holmesin isä kommentoi kirjeessä tätä hassuttelua seuraavasti: ”Luulen, että eniten minua kiinnosti se pikku ’temppu’, jonka näytit meille taksissa. Totisesti sinulla on todella ihmeellisiä voimia, olivatpa ne sitten myötäsyntyisiä tai opittuja.”

Katso: Cottingleyn keijukaiset; Crandon, Margery; Houdini, Harry.

Kirjallisuutta: Gardner 1981; Polidoro 1998a, 1998b; Silverman 1996.

alkuun palaa