(engl. out-of-body experience, OBE, OOBE). Kehostapoistumiskokemus on muuntunut tajunnantila, jossa henkilö aidosti kokee tajuntansa irtaantuneen omasta fyysisestä kehostaan. Ystäviensä kanssa iltaa viettänyt väsynyt ja omiin ajatuksiinsa vajonnut parapsykologi Susan Blackmore on kuvannut omaa OB-kokemustaan seuraavasti: ”Syöksyin tätä tietä pitkin kuin useiden hevosten vetämissä vaunuissa… Allani ja hyvin lähellä minua oli syksyisten puiden pudottamia lehtiä… kaikkialla ympärilläni oli monivärisiä lehtiä vielä oksissaan kiinni. Kokonaisuus oli kuin puiden muodostama tunneli ja minä kiidin sen läpi…”
”Sanat tulivat ulos: ’Olen katossa…’ Katosta kykenin näkemään huoneen täysin selvästi. Näin ylhäältä pöydän, tuoleja, ikkunan, ystäväni sekä itseni. Sitten näin hopeisen nuoran tai johdon, heikosti hohtavan ja rauhallisesti liikkuvan, joka sijaitsi alapuolellani olevan kehon niskan ja ylhäällä olevan kaksoiskehoni navan välillä… Minulla oli kaksi kättä, kuinka paljon käsiä tahansa tai ei käsiä ollenkaan, aivan kuten halusin…”
”Rohkaistuneena lähdin huoneesta ulos, minä ja johtoni liikkuen helposti seinien, toisten kerrosten huoneiden ja katon lävitse. Näin selvästi kattojen punaisuuden ja savupiippujonot ennen kuin lensin kaukaisempiin paikkoihin… Vierailin Pariisissa ja New Yorkissa ja lensin Etelä-Amerikan ylitse… Palasin huoneeseen kaksi kertaa… Toisella kertaa… istuin samalla lattialla, mutta ilman päätä. Silti tämä ei pelottanut minua; syöksyin katkaistusta niskasta sisään tutkiakseni onttoa kehoa… Yritin suurentaa itseäni. Tämä yritys meni liiallisuuksiin ja koin suurentuvani tasaisesti… Ympäröin… rakennuksen, maan alapuolella ja ilman yläpuolella, koko planeetan, aurinkokunnan ja… maailmankaikkeuden…”
Kehostapoistumiskokemuksia on noin 10–20 prosentilla ihmisistä, ja joillakin niitä voi olla useita, mutta useimmilla vain yksi. Joskus lasten väitetään kokevan enemmän kehostapoistumiskokemuksia, mutta tutkitusti asia ei ole näin. Kokemukset ovat jossain määrin erilaisia riippuen yksilöstä, tilanteesta ja yksilön kulttuuritaustasta.
Kehostapoistumiskokemuksilla on yritetty perustella materiaalisesta kehosta ja aivoista riippumattoman hengen tai sielun olemassaoloa. Tämän on katsottu puolestaan puhuvan kuolemanjälkeisen elämän tai jälleensyntymisen puolesta, erityisesti kun OBE liittyy rajakokemukseen. On kuitenkin erotettava toisistaan mielen tai sielun todellinen poistuminen kehosta ja kokemus tajunnan siirtymisestä kehon ulkopuolelle. Ero tulee selkeästi esille tarkasteltaessa kehostapoistumiskokemuksia, joiden yhteydessä henkilön väitetään saaneen tietoa, jota hän on voinut saada tietoonsa ainoastaan aidon poistumisen kautta.
Tiedonhankintaa kehostapoistumiskokemusten avulla on tutkittu kokeellisestikin, mutta mitään todisteita epätavallisesta tietämisestä ei olla saatu. Yksittäistapaukselliset kertomukset ovat puolestaan hyvin kyseenalaista todistusaineistoa. Esimerkiksi jälkeenpäin paljastui, että Blackmoren vahva ja selkeä kokemus sisälsi virheellisyyksiä tai oli tavallisen päättelykyvyn ulottuvilla muissakin kuin selkeästi hallusinatorisissa kohdissa: katot paljastuivat harmaiksi, eikä niissä ollut savupiippuja, ja Blackmore oli siirtynyt yhden ylimääräisen kerroksen lävitse. Myöskään Maata kiertäessä hän ei tuottanut mitään sellaista tietoa, jota Blackmore ei olisi kyennyt kuvittelemaan aikaisempien tietojensa pohjalta. Usein kokemusten oikeellisuutta ei tarkasteta, jolloin luonnollisesti henkilölle jää voimakkaan kokemuksen jälkeen tunne kokemansa oikeellisuudesta. Kokemus ei siis kuitenkaan välttämättä vastaa asioiden todellista kulkua.
Kehostapoistumiskokemukset ovat edellä mainitusta huolimatta todellisia inhimillisiä kokemuksia. Tämä tarkoittaa, että niitä voidaan lähestyä aivotutkimuksen ja psykologian keinoin. OB-kokemuksia ei ainakaan vielä ole voitu yhdistää selkeään fysiologiseen tilaan. Ne ilmenevät tilanteissa, joissa yhteys ulkomaailmaan katoaa kuten rentoutuessa tai mietiskellessä, mutta ei kuitenkaan unessa. Blackmoren mukaan yhteyden kadotessa kokemus minästä ei saa tarpeeksi informaatiota ulkomaailmasta, ja ihminen alkaa tuottaa muististaan kokemusta minästä. Äänet voivat tunkeutua tähän maailmaan, ja vaikuttaa realiteeteista vapautetun kokemuksen sisältöön.
Muisti tuottaa OB-kokemuksille tyypillisen yläperspektiivin. Kun muodostamme muististamme mielikuvia asioista tai tapahtumista, ne eivät ole tarkkoja kopioita kohteistaan, vaan ne ilmenevät esimerkiksi laajempina ja usein myös ylhäältä päin. Kun muistelemme itseämme kävelemässä kadulla tai käymässä keskustelua, mielikuvan ”kamerakulma” muuttuu yleensä alaspäinsuuntautuneeksi. Muistin merkitystä kehostapoistumiskokemuksen tuottamissa osoittaa myös se, että ne ovat joskus ”pomppivia” eli tilanteista liikutaan hyvin toisenlaisiin tilanteisiin.
Kun otetaan huomioon, ettei kehostapoistumiskokemuksissa ilmene epätavallista tietämistä, dualistinen erottelu mielen ja aivojen välillä on osoittautunut perusteettomaksi, ja OB-kokemusten arvoitusta voidaan lähestyä psykologian avulla, hypoteesit sielun tai astraaliruumiin olemassaolosta eivät saa tukea kehostapoistumiskokemuksistakaan.
Katso: Dualismi; Muuntuneet tajunnantilat; Rajakokemus.
Kirjallisuutta: Blackmore 1992a; Ollikainen 1999b.