Plasebo

(engl. placebo). Plasebo- eli lumevaikutusta on vaikea määritellä tarkasti. Ehkä monimutkaisen ilmiön tavoittaa parhaiten toteamalla, että plasebovaikutuksella tarkoitetaan hoitoon liittyviä vaikutuksia, jotka johtuvat tuntemattomista tai ei-tarkoitetuista syistä. Sana ”plasebo” juontaa juurensa latinasta ja tarkoittaa ”minä miellytän”.

Lääkkeitä tarkasteltaessa plaseboilmiö voitaisiin määritellä niiksi parantaviksi vaikutuksiksi, joita lääkkeellä ei kemiallisen koostumuksensa vuoksi ole. Toisin sanoen lääke vaikuttaa tehokkaammin kuin sen kemiallinen koostumus antaisi olettaa. Esimerkiksi jos lääke on toiminut tehokkaammin, kun lääkäri on uskonut sen tehokkuuteen ja ilmaissut kantansa potilaalle, voidaan sanoa, että jokin ei-kemiallinen plasebo-tekijä on vaikuttanut paranemiseen.

Vaikka plasebo-tekijä saattaa vaikuttaa yhtä epämääräiseltä kuin para­psykologien psi, kyseessä on täysin erilainen asia. Ensinnäkin plasebo-vaikutukset ovat kokeellisesti, kaksoisokkotutkimuksissakin todennettuja ja toistettuja ilmiöitä, toisin kuin para­psykologiset ilmiöt. Toiseksi plaseboa ei yritetä yhdistää johonkin ongelmalliseen ”henkiseen ulottuvuuteen”, vaan plasebo-vaikutuksia on yritetty jäljittää muun muassa aivojen endorfiini- ja dopamiinituotantoon. Koska plasebo-vaikutus on niin monipuolinen ilmiö, se ei perustune vain yhteen mekanismiin. Keskeistä näyttää kuitenkin olevan potilaan usko hoidon tehokkuuteen.

Mitään plasebolle erityisen altista persoonallisuutta ei olla löydetty. Käytetyllä hoitotavalla voi kuitenkin olla vaikutusta. Esimerkiksi plasebo-pilleri on tehottomampi kuin plasebo-voide, jota potilas itse hieroo kehoonsa. Samoin sairauden laadulla on vaikutusta plasebon onnistumiseen. Plaseboa tutkineiden Edzard Ernstin ja Neil Abbotin mukaan se vaikuttaa parhaiten esimerkiksi kipuun, ahdistukseen, unettomuuteen ja masennukseen. Sillä voidaan vaikuttaa kuitenkin myös objektiivisesti mitattaviin ilmiöihin kuten kolesterolitasoon, kehon lämpotilaan, haavojen parantumiseen, leikkauksen jälkeiseen turvotukseen ja jopa hiustenlähtöön.

Lääkäri Veijo Saanon mukaan ”on hyvin todennäköistä, että lähes kaikki vaihtoehtolääkinnän hoitomenetelmät ovat… plasebohoitoja”. Toisin sanoen paranemiset perustuvat johonkin muuhun tekijään kuin varsinaiseen uskomuslääkinnälliseen hoitoon tai ”lääkkeeseen”.

Saano on kuitenkin todennut, ettei plaseboa tule väheksyä, sillä se vaikuttaa missä tahansa lääkinnällisessä toimenpiteessä. Tutkimuksilla tulee selvittää, mitkä hoidot perustuvat pelkkään plaseboon, ja millä hoidoilla on plasebon ylittävää todellista ja merkittävää vaikutusta.

Katso: Nosebo; Uskomuslääkintä.

Kirjallisuutta: Ernst ja Abbot 1999; Saano 1995a

alkuun palaa