Puheenjohtajan palsta

Vielä huuhaa-palkinnosta

Skepsis myönsi viime vuoden huuhaa-palkintonsa Minä olen -lehdelle ja etenkin sen verkkokaupalle (www.minaolen.com). Palkinnon saajaa kiiteltiin mm. ”uskomattomasta innovatiivisuudesta, kekseliäisyydestä ja tarmosta tuoda markkinoille mitä ihmeellisimpiä ja tarpeettomimpia tuotteita, joiden toimivuutta ei ole tieteellisesti todennettu”.

Minä olen -lehden päätoimittaja Matti Sornikivi kommentoi palkintoa lehtensä seuraavassa pääkirjoituksessa. Hänen mukaansa vääriä väittämiä eivät ole esittäneet he, vaan Skepsis, joka kertoi palkintoperusteluissaan, ”että Green 8 -tuotteet suojaavat radioaktiivisilta säteilyltä”. Sornikivi painotti, että näin ei kyseisten tuotteiden yhteydessä sanota, vaan niitä mainostetaan kertomalla, että ne poistavat tehokkaasti kännykän ja muiden sähkömagneettista säteilyä aiheuttavien laitteiden ihmisille ja eläimille aiheuttamaa stressiä. Sornikiven mukaan asia on todennettu sadoilla englantilaisen David Furlongin Best-laitteistolla  tekemillä testauksilla.

Samoin tuotteiden käyttäjiltä saatu palaute on kuulema ollut lähes poikkeuksetta kiittävää. ”Puskaradio kyseisiä tuotteita parhaiten myy”, Sornikivi totesi. ”Kun yhdeltä häviävät esimerkiksi kännykän aiheuttamat oireet, hän kertoo kokemuksistaan eteenpäin.”

Sornikivi kirjoitti, että toinen Skepsiksen mainitsema artikkeli, Zapper, taas on amerikkalaisen lääkärin Hulda Clarkin kehittämä hoitolaite, jolla on tyytyväisiä käyttäjiä ympäri maailmaa. ”Puskaradio sitäkin parhaiten myy. Käyttäjät kertovat hienoista tuloksista toisilleen. Hulda Clark itse sai aikoinaan amerikan lääketeollisuuden lähes hysterian partaalle pelossaan, että Zapperin värähtely romahduttaa heidän myyntinsä joillakin sektoreilla.”

Kolmas tuote, Gie-vesiaktivoija, taas on laite, josta Sornikivi ei milloinkaan halua luopua. Sornikivi kertoi, että laitteen huomioimista palkinnon saannissa kommentoi hänelle Espanjassa asuva Gracia Penttinen seuraavalla, Skepsis ry:lle osoitetulla viestillään: ”Ystäväni kertoivat yhdistyksenne antaneen Minä olen -kaupalle huuhaa-palkinnon. Löysin netistä koko tekstin. Mainitsette ’huuhaa’-juttujenne joukossa Peter Grossin GIE-laitteen. Toivon teidän kertovan, millä tavalla olette itse tutkineet – muuta kuin epäilemällä – ko. laitteen toimintatapaa ja vaikutusta. Voitteko ottaa yhteyttä Peter Grossiin ja kertoa hänelle ’tutkimustenne’ tuloksista, ts. että hänen, diplomi-insinöörin, kehittämä laite on ’toimimaton’ ja pelkää kuvittelua. Peter Grossin osoitteen löydätte sivulta www.gie-wasser.de. Minun mielestäni lausuntonne on verrattavissa kunnianloukkaukseen.”

Gracia on kertonut Sornikivelle, että kyseistä laitetta käydään esimerkiksi Kanarian saarilla ihmettelemässä kaukaa, lähinnä sen kasveille antaman valtavan kasvutehon nousun takia. Itävallassa eräällä viiden tähden hotellilla on kuulema kaksi suurtehoaktivoijaa käytössään ja Saksassa vastaavaa laitetta käyttää eräs luomutila hienoin tuloksin. ”Skeptikoille se tuskin riittää, sillä he ovat niin tuon epäily riittää -uskomusajattelunsa lumoissa. Ei ole peilin vika, jos nenä on vino.”

Sornikiven mukaan luontais- ja vaihtoehtopiirit eivät ole huuhaata, vaan luovat tiedettä. ”Onhan niin, että lääketeollisuudessa uusi lääke voidaan rekisteröidä jo muutamalle prosentille koehenkilöistä aikaansaatujen muutosten perusteella. Kuitenkaan, mikäli luontaislääkkeillä aikaan saadaan monin verroin suuremmille otantaryhmille paljon huomattavampia tuloksia, niitä ei jostain syystä kyetä tieteen parissa tunnustamaan. Uskomaton pelkokerroin.”

Seuraavassa muutama kommentti Sornikivelle. Skepsiksen hallituksen näkökulmasta katsoen Huuhaa-palkinnon perustelut ovat vahvat ja asialliset. Markkinoinnissa käytettyjen väitteiden tulisi perustua tutkittuun tietoon ja tuotteiden tulee olla turvallisia käyttäjälleen. Monissa myytävissä tuotteissa jälkimmäinen toteutuu lähinnä siten, etteivät tuotteet, ainakaan nykytietämyksen valossa, tee yhtään mitään. Jos ne toimisivat ilmoitetulla tavalla, kyse olisi valtavasta mullistuksesta kaikkien luonnontieteiden aloilla. Sairauksien hoito muuttuisi helpoksi, kaikki olisivat terveitä ja uutta tutkittavaakin riittäisi lähes loputtomasti.

Tälle ei kuitenkaan löydy perusteita. Suuret muutokset vaativat aina erittäin vahvoja todisteita. Tiedeyhteisö korjaa aina näkemyksiään havaintojen määräämään suuntaan. Muutosvastarinta, joka Sornikiven pääkirjoituksessakin mainitaan, on tarpeellinen ja välttämätön työkalu, mutta pitävät todisteet ja havainnot ovat aina murtaneet sen poikkeuksetta. Totuudenmukaisen ja asiallisen tiedon välittäminen on kaikkien edun mukaista. Tiedeyhteisö vastaa tiedon tuottamisesta, mutta sen tulkinnassa ja soveltamisessa tarvitaan myös muita asiantuntijoita. Tieteelliseen tietoon on kaikilla oikeus, lakien ja yhteiskunnan sääntöjen puitteissa.

Jokaisella on vapaus olla haluamaansa mieltä tieteellisestä menetelmästä ja tiedeyhteisöstä. Toisaalta luonnonlait eivät näytä juuri välittävän näistä mielipiteistä. Ympäröivän maailmankaikkeuden toiminnasta onkin ollut mahdollista muodostaa selkeä ja yhtenäinen kuva. Ihminen kuitenkin on poikkeuksellisen monimutkainen ja vaikea tutkimuskohde, jonka kohdalla on usein vaikea päättää, mikä on riittävän hyvä tulos tai miten subjektiivisia kokemuksia arvotetaan.

Uusia lääkkeitä syntyy silti jatkuvasti. Niiden kehittämiseksi vaadittavat kokeet ovat kalliita, useimmiten kaksoissokkokokeita, joissa tulokset analysoidaan tilastollisesti. Toisinaan riittävää tilastollista merkitsevyyttä ei voida saavuttaa, joskus taas monia lääkkeitä on hylätty lievienkin sivuvaikutusten vuoksi, ja yksittäisten lääkkeiden käyttökohteet voivat lopulta poiketa paljonkin alunperin ajatellusta. Kaikki tämä on tieteelliselle tutkimukselle tunnusomaista. Sitä vastoin luontais- ja vaihtoehtopiirien tekemässä tutkimuksessa kaikki kriittisen tieteen tunnusmerkit loistavat poissaolollaan. Yksittäistapausten todistusvoima on parhaimmillaankin heikko, eivätkä edes tuhannet tyytyväiset kuluttajat todista tuotteen toimivuutta aukottomasti – mainoksiin he toki näyttävät kelpaavan.

Palataan lopuksi pääkirjoituksen sisältämään kritiikkiin skeptikkoja kohtaan. Termiä ”radioaktiivisuus” on ainakin käytetty Green 8 -tuotteiden yhteydessä, eikä kyseinen kohta ole merkityksellinen palkinnon perusteita arvioitaessa. Muilta osin huuhaa-palkinnon kritiikki perustuu joko suoraan Minä olen -kaupan saamaan asiakaspalautteeseen tai yksittäisen henkilön havaintoihin ja kokemuksiin. Tieteessä tulosten riippumattomuus tekijästä ja olosuhteista on kuitenkin aina varmistettava. Mikäli Grossin ja Clarkin mullistavat tulokset olisivat myös muiden tutkijoiden toistettavissa, pitäisin heidän menetelmiensä ja laitteidensa laajamittaista käyttöä lähes varmana. Nyt ainoat ”todisteet” ovat heidän itse kirjoittamansa kirjat ja myyntiesitteet, mikä ei todellakaan riitä.

Joka tapauksessa vastuu laitteen toimivuudesta ja turvallisuudesta on valmistajalla ja jälleenmyyjällä valmistajien edustajan ominaisuudessa. Edes toiminnan väittäminen viihteeksi ei poista vastuuta, vaan viranomaisten tulee puuttua toimintaan niiltä osin, joissa lakeja ja asetuksia rikotaan.

Todistustaakan siirtäminen skeptikoille ei myöskään tässäkään tapauksessa onnistu, sillä kuvatun kaltainen laitteen toiminta edellyttää tunnettujen luonnonlakien rikkomista tai ainakin se on kovin epätodennäköistä. Furlongin säteilysuoja, Grossin energisoija ja Clarkin taudinpoistaja eivät yksinkertaisesti voi toimia, ellei nykytietämyksessämme ole vakavia puutteita. Mikseivät niiden kehittäjät voi olla niin ystävällisiä, että kertoisivat yksityiskohdat? Fyysikkona haluaisin tietää, miten GIE-energisoija käyttää Orgon-energiaa, jota nykytiede ei tunne, tai ionisoi vettä ja muuttaa veden kovuutta kestomagneeteilla, mikä on tieteen näkökulmasta melkoisen vaikeaa joka tapauksessa, ja kuvaillun kaltaisilla laitteilla nähdäkseni mahdotonta.

Kirjoittaja Matias Aunola on Skepsiksen puheenjohtaja.

palaa alkuun