Tutkimusprofessori, vastaava ylilääkäri ja Skepsiksen tieteellisen neuvottelukunnan jäsen Hannu Lauerma sanoi tammikuussa jotakin poikkeuksellista ja merkittävää. Tieteiden yössä Lauerma totesi, että uskomushoidot eivät ole huijausta, vaan ihmisten auttamista. Uskomushoidoissa syntyy hänen mukaansa plasebon ja suggestion välityksellä illuusio ilmiön tehosta, mutta niillä on myös olemassa todellinen hoidollinen vaikutus verrattuna siihen, ettei tehdä mitään. Elintoiminnat saattavat muuttua: verenpaine laskea, ärtyvän suolen liikkeisyys laimentua, astmaan liittyvä keuhkoputken supistustila ja ärtymys lieventyä, ihosairauksien aiheuttama kutina vähentyä.
Lauerman mukaan ei ole väärin tarjota uskoa ja toivoa paranemiseen, jos se tehdään mielekkäässä kontekstissa. Hoitojen tulisi tapahtua niin, että ne ovat synkronissa lääketieteellisen hoidon kanssa. Rohkaiseminen ja oireiden poistaminen ei saa syrjäyttää tehokasta vakavien sairauksien hoitoa, se ei saa olla toksista eikä sikiövaarallista, se ei saa maksaa tolkuttomasti eikä altistaa terapeuttiriippuvuudelle.
Markku Myllykankaan ja Tomi-Pekka Tuomaisen mainiossa pamfletissa ”Pharmageddon” (WSOY 2010) tyrmätään moderni lääkintäteollisuus, joka tekee terveistä sairaita ja normaaleista poikkeavia, mutta niin tyrmätään uskomushoidotkin. ”Medikalisaation vanavedessä paisuu myös paramedikalisaatio, eli uskomuslääkintä, puoskarointi. Siinä erilaisten käärmeöljyjen ja muiden ihmetököttien kauppiaat yrittävät romuttaa lääketieteen ylivaltaa. Enkelienergiaterapeutit, metafyysiset papit sekä ihme- ja kaukoparantajat esiintyvät mielellään nöyrinä ja pyyteettöminä hyväntekijöinä.”
Pharmageddonissa todetaan huolestuneena, että puoskarointi ei nykyään ole vain uskomusparantajien yksinoikeus. ”Sadat lääkärit, hoitajista puhumattakaan, toimivat nykyään lääkintäetiikan hylänneinä. Monilta yksityisiltä lääkäriasemilta saa nykyään homeopatiaa, iirisdiagnostiikkaa ja reikihoitoa. Jopa julkisissa sairaaloissa vaihtoehtohoitojen (mm. homeopatia ja vyöhyketerapia) tarjoaminen on osa nykyaikaista synnytyslääketiedettä.”
Uskomushoidoissa esiintyy todellisia vaaroja. Kun hoidetaan vakavia sairauksia, joihin liittyy kuolleisuutta, esimerkiksi syöpää ja psykoottisia tiloja, tällainen rohkaisuun ja epäspesifiin vaikuttamiseen pohjaava hyvittely ja toivon luominen ilman muita toimenpiteitä on Lauerman mukaan epäeettistä. ”Hoitojen taustalla vaikuttaa kaupallinen intressi samalla lailla kuin lääketieteessä tai lääkinnässä.”
Myllykangas ja Tuomainen kirjoittavat, kuinka lääkefirmat markkinoivat lääkkeiden lisäksi myös keksittyjä uskomussairauksia kuten fibromyalgiaa, amalgaamioireyhtymää, hiivasyndroomaa, surua ja murhetta, pelihimoa, kaljuutta, levottomia jalkoja jne. Yritykset luovat turhia tarpeita, joihin sitten tarjoavat omia kaupallisia ratkaisujaan.
Pamfletin mukaan esimerkiksi nykyinen kolesterolin raja-arvo 5,0 millimoolia litrassa on outo, kun tiedetään, että väestön keskimääräinen seerumin kokonaiskolesteroli liikkuu 5,5:n tietämissä. ”Tarvitsee siis mitata vain kolesteroli, niin reilut kaksi kolmasosaa ihmisistä luokitellaan sairaiden kirjoihin.”
Siis. Uskomushoidoilla on olemassa todellinen hoidollinen vaikutus. Niin myös lääketieteellisillä hoidoilla. Uskomushoitoihin liittyy todellisia vaaroja. Niin myös lääketieteellisiin hoitoihin. Uskomushoito ja -lääkintä voivat toimia epäeettisellä pohjalla. Niin myös lääketieteellinen hoito ja lääkintä.
Onko siis syytä todeta että uskomushoitojen ja lääketieteellisen hoidon vastakkainasettelun ajan tulisi olla ohi? Onko siis aika taistella kummankin huonoja puolia vastaan ja poimia parhaat palat kummastakin käyttöön?
Risto K. Järvinen