(Skeptikko-lehti 4/93)
Palkinto julkistettiin Helsingin yliopiston Porthaniassa 2. joulukuuta järjestetyssä tilaisuudessa, jossa Skepsiksen puheenjohtaja Lauri Gröhn esitti yhdistyksen puolesta palkinnon myöntämisperusteina mm. seuraavaa:
”Myöntäessään vuoden 1993 Huuhaa-palkinnon Skepsis haluaa ensin todeta, että ufo-teemasta on viime vuosina niin lehdissä ja kirjoissa kuin radiossa ja televisiossakin levitetty erittäin yksipuolisia näkemyksiä. Näitä näkemyksiä edustaa suppea piiri itseään ’ufo-tutkijoiksi’ kutsuvia harrastajia, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ufot ovat älykkäiden olentojen ohjaamia aluksia ulkoavaruudesta tai jopa ’korkeammista dimensioista’.”
Skepsiksen mielestä sananvapauden perusteella erilaisilla mielipiteillä oli oikeus päästä julkisuuteen, mutta kansalaisilla oli myös oikeus saada asiallista tietoa oudoista ilmiöistä – esimerkiksi siitä, että ufo-havainnoista tehdyt laajat ja kriittiset tutkimukset eivät ole antaneet tukea ufokultin väitteille. Tällainen valistustoiminta sopi yhdistyksen mukaan erityisen hyvin tiedekeskuksille, jotka toimivat julkisin varoin ja nauttivat niin aikuisten kuin koululaistenkin luottamusta korkeatasoisina ja uskottavina tiedonlähteinä.
Skepsiksen mukaan tiedekeskus Tietomaa oli kuitenkin tulkinnut valistusvastuunsa varsin omaperäisellä tavalla pystyttäessään yksistään ufo-kulttia propagoivan näyttelyn muuten asiallisen pysyvän näyttelynsä yhteyteen.
Tietomaa oli lisäksi markkinoinut näyttelyään virheellisesti ja harhaanjohtavasti. Se lupasi näyttelyesitteessään kertoa ”näyttävästi, havainnollisesti ja monipuolisesti viime vuosikymmenien mielenkiintoisimmasta ilmiöstä” antaa vastaukset humanoideja ym. avaruusolentoja koskeviin kysymyksiin ja kertoa myös mitä mieltä tiede on ufoista.
Puheenjohtaja Gröhn oli tutustunut näyttelyyn jo sen avajaisiksi järjestetyn ufo-paneelin yhteydessä 15. toukokuuta, jolloin hän oli todennut, ettei näyttelyssä ollut tarjolla yhtään ufoja kriittisesti tarkastelevia teoksia tai raportteja puhumattakaan että siinä olisi kerrottu, mitä tiede ajatteli asiasta. Sen sijaan näyttelytiloissa oli ollut esillä runsaasti ufo-uskomusta edustavia kirjoja, raportteja ja lehtiä, niiden joukossa rajatiedon aikakauslehti Ultra ja Ufo-fakta, joita oli myyty jopa tiedekeskuksen lipunmyynnissä. Yhtään tiedelehteä ei näyttelyssä näkynyt.
Gröhn kertoi, että hänen epäilyksensä näyttelyn suhteen heräsivät jo silloin, kun hän luki esitteestä, että ”Ufo-asiantuntijoina Ufo-tornin suunnittelussa ovat olleet kuulut ufomiehet Juhan af Grann ja Tapani Kuningas”. Molemmat herrat ovat kunnostautuneet erityisesti ufoja propagoivan sanoman välittäjinä.
Ufojen olemassa oloa näyttelyssä perusteltiin esittelemällä lukuisa joukko tapauksia, jotka ovat osoittautuneet väärennöksiksi, perusteettomiksi tulkinnoiksi tai vähintäänkin kiistanalaisiksi. Näitä olivat muun muassa Meierin valokuvat, joita ufopaneeliin keväällä osallistunut ufoihin muutoin uskova kanadalainen Stanton Friedman itsekin piti väärennöksinä, sekä kuulu Hillien tapaus ja viljaympyrät. ”Ufo-kultin hengessä näyttelyssä kuitenkin vaiettiin tyystin väärennösten paljastumisista, esille tuoduista luonnollisista selityksistä, ja muusta kritiikistä”, Gröhn kertoi.
Ufo-torniksi rakennetun kuusikerroksisen näyttelyn yksi kerros oli omistettu venäläiselle ufotutkimukselle. (Sen korkeatasoisuudesta tunnettu paranormaalien ilmiöiden tutkija James Randi antoi Skeptikon haastattelussa murskaavan arvion. Randin mukaan ufotutkimus ja paranormaalien ilmiöiden tutkimus yleensäkin oli Venäjällä pahasti ajastaan jäljessä, ja kyseiset tutkijat käyttivät menetelmiä, jotka esimerkiksi amerikkalaiset olivat hylänneet jo yli 30 vuotta sitten. Randin haastattelu julkaistaan toisaalla tässä lehdessä.)
Näyttelyn venäläisosastolla oli muun muassa laite, jota voitiin kuljettaa ”yliluonnollisten kohteiden yli”. Kerroksessa oli myös esillä tarinoita, joita kontaktihenkilöt olivat saaneet ilmeisesti ufoilta. Näissä kontaktitarinoissa väitettiin esimerkiksi täysin fysiikan lakien vastaisesti, että elektronia on kahta lajia: ydin ja kehä. Ytimessä elektronin elämä on astetta lyhyempi kuin kehällä ja edelleen että ”elektroni kvantisoituu kaikissa ulottuvuusmaailmoissa aina neljännestä seitsemänteen ulottuvuuteen”.
Puheenjohtaja Gröhn vieraili näyttelyssä toisen kerran lokakuussa ja totesi, että näyttely jatkui alkuperäisessä muodossaan. ”Ainoa edistysaskel oli se, että näyttelyyn oli kevään jälkeen liitetty yksi ufoja kriittisesti tarkasteleva kirja, Juhani Kyröläisen ja Pekka Teerikorven toimittama vuonna 1980 ilmestynyt Ufojen arvoitus”, Gröhn kertoi.
Tiedekeskus Tietomaan johtajan Heikki Kähärän mukaan kolmivuotiseksi tarkoitettua näyttelyä aiotaan täydentää ensi vuonna paranormaaleilla ja parapsykologisilla ilmiöillä. Vuonna 1995 näyttelyyn on tarkoitus lisätä astrologia, ennustaminen, kaukoparannus ja muut rajatieteet. Lisäksi näyttelyn rinnalla aiotaan järjestää luentoja, joihin tiedekeskus aikoo kutsua oman käsityksensä mukaan ’maailman huippuasiantuntijat’. Tietomaan suunnittelema nimiluettelo luennoitsijoista näytti Skepsiksen mukaan kuitenkin viittaavan siihen, että tiedekeskus aikoi jatkaa ufo-näyttelyllä aloittamallaan linjalla ja levittää uskomuksia samalla kun se vaikenee tieteellisen tutkimuksen antamista tiedoista.
Kähärä kehui näyttelyn avajaispaneelissa, että ”tiedekeskus Tietomaa on antanut merkittävän lisän ufo-keskusteluun tuodessaan ufo-näyttelyn Ouluun ja antaessaan foorumin aiheesta käytävälle vapaalle keskustelulle ensimmäistä kertaa koko maailmassa tiedeyhteisössä. Skepsiksen mielestä Tietomaa oli kuitenkin unohtanut tiedekeskukselle kuuluvan valistusvastuunsa alentumalla toimimaan valetieteellisen ufo-kulun sanoman välittäjänä ja oli sen vuoksi kiistatta ansainnut vuoden 1993 Huuhaa-palkinnon. Tiedekeskus Tietomaan ufo-näyttelyn täydennykseksi tähtitieteellinen yhdistys Ursa lahjoitti tuoreen kirjansa, Kari A. Kuuren, Juhani Kyröläisen, Göte Nymanin ja Jukka Piirosen toimittaman Katoavatko ufot, lähetettäväksi palkinnosta kertovan kunniakirjan mukana näyttelyn järjestäjille.
Kriittisyys Tietomaassa vähintäänkin tuplaantuu lähettäessämme tämän kirjan heille, Gröhn totesi palkinnon julkistamistilaisuudessa. Skepsis myönsi Huuhaa-palkinnon nyt neljännen kerran. Kaksi vuotta sitten palkinto myönnettiin Suomen Scientologia-yhdistykselle, Helsingin Dianektiikka-keskukselle ja muille kansainvälisen scientologisen liikkeen Suomessa toimiville järjestöille ”tieteen kaapuun verhoutuvan scientologian ja dianetiikan dogmeihin perustuvien tekstien ja kurssien markkinoinnista harhaanjohtavin keinoin”.
Vuonna 1990 palkinto annettiin Vantaan kaupungin työväenopistolle astrologian ja grafologian opettamisesta tieteen valepuvussa ja 1989 Werner Söderström Osakeyhtiölle pseudotieteen ja humpuukin pitkällisestä ja ansiokkaasta levittämisestä Suomessa”.
