?
Skepsis ry on myöntää vuoden 1997 Huuhaa-palkinnon

yhteisesti kaikille niille uskomuslääkinnän tahoille, jotka hoitoja antaessaan tekevät asiakkaistaan tautidiagnooseja olematta kuitenkaan laillistettuja lääkäreitä ja hammaslääkäreitä.

Virallisessa terveydenhuollossa suuntaudutuaan lääketieteellisillä tutkimuksilla saatuun näyttöön perustuvaan lääkitykseen (englanniksi evidence based medicine). Siinä voimat keskitetään niihin diagnostiikan ja hoidon menetelmiin, joiden toimivuudesta on luotettava, suurilla potilasjoukoilla tehdyillä tutkimuksilla saatu näyttö. Näyttöön perustuva lääkintä pyrkii arvioimaan myös jo käyttöön vakiintuneiden menetelmien toimivuuden.

Virallisen, lääketieteeseen tukeutuvan terveydenhuollon rinnalle on Suomessa muodostunut laaja rinnakkainen terveydenhuollon järjestelmä, uskomuslääkintä. Se käyttää usein hoito- ja diagnoosimenetelmiä, joilla ei tutkimusten mukaan voida tunnistaa sairauksia ja toisaalta niitä käytettäessä on suuri mahdollisuus tehdä virheellisiä diagnooseja.

Uskomuslääkintä toimii lähes täysin ilman sääntöjä ja valvontaa. Suomessa, toisin kuin useimmissa muissa Euroopan unionin jäsenmaissa, kuka tahansa voi milloin tahansa ruveta miksi tahansa uskomuslääkinnän terapeutiksi. Hän voi harjoittaa ammattiaan ilman vaatimuksia potilaskirjanpidon, potilasvakuutusten tai muiden, virallisten terveydenhuollon ammattien harjoittajille itsestään selvien velvoitteiden suhteen. Käytettävistä hoitomenetelmistä ei vaadita näyttöä tehosta ja turvallisuudesta.

Erityisen huolestuttavaa on, että vaatimuksesta, jonka mukaan diagnooseja saavat ihmisistä tehdä vain lääkäri ja hammaslääkäri, on käytännössä luovuttu. Taudin määrittämiseen käytettävät uskomuslääkinnän menetelmät ovat viime vuosina tulleet yhä laajempaan käyttöön. Esimerkiksi irisdiagnostiikka, kinesologia, elektroakupunktuuri ja Kiriliankuvaus ovat tällaisia diagnostisia menetelmiä. Jopa valtakunnallisten televisiokanavien ohjelmat kritiikittä esittelevät näiden menetelmien käyttöä.

Skepsis ry haluaa kiinnittää uskomuslääkinnän diagnoosimenetelmiä käyttävien ja tuottavien tahojen, samoin kuin terveydenhuollon valvonnasta vastaavien viranomaisten huomiota niihin vaaroihin, joita kelvottomien taudinmääritysmenetelmien käyttö potilaille tuottaa. Tautien määrittämisen tulisi perustua luotettaviin menetelmiin ja perustuullisen lääketieteellisen koulutuksen tuottamaan ammattitaitoon.

palaa alkuun