Skepsiksen mielestä Radiomafian päivittäisessä ohjelmavirrassa samoin kuin ohjelmakokonaisuudessa on ollut ilahduttavasti kuultavissa rationaalisen ajattelun taustaääni joskus heikommin joskus voimakkaammin. Ohjelmistosta on muodostunut kuvia kumartelematon kokonaisuus, jossa tabujen rikkominen ei ole ollut itsetarkoitus ja joka on haastanut kuuntelijan ottamaan kantaa joskus jopa niin, että äänivalli on ryskyen kaatunut. Radiomafian mediasissien hengentuotteissa ei ole ”korkeakulttuuriakaan” unohdettu. Tämän se on tehnyt sortumatta tekosyvällisyyteen – tekosiveellisyydestä puhumattakaan. Kanavan todellisuudenhakuinen anarkismi on sivaltanut herkullisesti turpiin isänmaamme maireasti hymyileviä äidinkasvoja.

Radiomafia on perustamisestaan lähtien pystynyt valloittamaan ja pitämään asemansa nuorten ja nuortenmielisten villitsijänä aidon sokraattisessa hengessä. Mafian suosio osoittaa, että inhimillisyyttä ja pehmeitä arvoja voidaan puolustaa sortumatta näennäishumanismiin ja muodissa olevaan epä-älylliseen pehmoiluun. Kanavan henkilöstö on oiva esimerkki tunnetusta totuudesta, että avoimuus kaikelle ei tarkoita sitä, että päässä on reikä.

Samalla kun Skepsis ry kiittää Sokrates-palkinnollaan Radion mafiosoja monivuotisesta poikkipuolisestakin uurtamisesta Yleisradion muuten pikkuporvarillisilla viihdevainioilla, se toivoo, että kanava säilyttää tulevaisuudessakin virkeän älyllisesti ravistelevan otteensa.

Palkinnollaan Skepsis haluaa muistuttaa, että Radiomafian rationaaliskriittistä ohjelmapolitiikkaa tarvittaisiin Yleisradion muillakin kanavilla, joissa hyvin usein fiktiota tarjotaan faktana mahdollisimman monien katsojien ja kuuntelijoiden kalastamiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on ruotsinkielisen kanavan tarjoama uskomuslääkinnän saippuaooppera-sarja.