(engl. Drake equation). Saammeko koskaan yhteyttä älykkäisiin avaruusolioihin? Kysymystä voi pohtia ns. Draken kaavan avulla. Tähtitieteilijä Frank Drake pyrki määrittelemään avaruudessa samanaikaisesti esiintyvien älykkäiden, teknisesti kehittyneiden sivilisaatioiden määrää. Tätä tarkoitusta varten hän esitteli vuonna 1961 kaavan, jonka fyysikko Nils Mustelin on kuvannut seuraavasti:
” Nc = N* fp ne fl fi fc Lc / L*
missä
Nc on teknisten sivilisaatioiden lukumäärä tarkasteltavalla alueella (tavallisesti omassa galaksissamme, Linnunradassa),
N* on tähtien lukumäärä tarkasteltavalla alueella,
fp on niiden tähtien osuus, joilla on vakaa planeettakunta,
ne on niiden planeettojen keskimääräinen lukumäärä planeettakuntaa kohti, joilla olosuhteet ovat elämälle suotuisat (’asuttavat planeetat’),
fl on niiden asuttavien planeettojen osuus, joilla todella syntyy elämää (’elolliset planeetat’),
fi on niiden elollisten planeettojen osuus, joilla evoluutio tuottaa älykkäitä elämänmuotoja (’asutut planeetat’),
fc on niiden asuttujen planeettojen osuus, joilla kehitys johtaa tekniseen sivilisaatioon,
Lc on teknisen sivilisaation keskimääräinen elinikä,
L* on kyseessä olevien tähtien keskimääräinen elinikä.”
Valitettavasti vain tietomme näiden tekijöiden numeroarvoista ovat pääosin hyvin epämääräisiä. Kaavan avulla lasketut tulokset voivatkin vaihdella äärimmäisyydestä toiseen aina riippuen siitä, millaisia todennäköisyyksiä muuttujille annetaan. Vaikka kaava siis kertoo niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat mahdollisuuteemme tavata älykkäitä avaruusolioita, se ei anna tarkkaa kuvaa tämän mahdollisuuden suuruusluokasta. Sitä voidaan siis periaatteessa yhtä hyvin käyttää perusteluna lentävien lautasten vierailujen tai tieteellisten SETI-tutkimusohjelmien puolesta kuin niitä vastaankin.
Katso: Fermin paradoksi; SETI.
Kirjallisuutta: Karttunen 1997a; Mustelin 1994.