Homen (1833–1886) katsotaan aloittaneen suurten psyykikkojen sarjan, joka päättyi Margery Crandoniin ja heräsi uudelleen eloon Uri Gellerin hahmossa. Skotlantilaissyntyinen, Yhdysvaltoihin muuttanut Home esitteli jo lapsuudessaan väitettyjä selvänäkijäkykyjään. Myöhemmin hän laajensi repertuaariaan meediointiin ja levitointiin.
Homea pidetään meediona, jota ei koskaan saatu kiinni huijaamisesta. Syykin on selvä: Home ei päästänyt taikureita tai skeptikkoja pöytänsä ääreen, tai jos sellainen paikalle eksyi, henget pyysivät pian epäilevää sielua poistumaan.
Mutta tästäkin löytyy poikkeus. Vuonna 1858 hollantilaisen vapaa-ajattelijain järjestö De Dageraadin jäsenet testasivat Homen kykyjä. Filosofi S. Albert Kivinen on kuvannut istuntoa kirjallisten lähteiden pohjalta seuraavasti: ”Eräässä tilaisuudessa, jossa Homen lisäksi oli paikalla seitsemän muuta, eräs väitti äkkiä, että hänen poskeaan oli jokin koskettanut. Skeptikot nauroivat äänekkäästi ja sanoivat haluavansa, että heitäkin kosketettaisiin. Tuskin he olivat ehtineet sanoa sen, kun he alkoivat tuntea kosketuksia eri puolella kehoaan. Vaikka ajattelisimme Homen lääppineen vieressään istuvia, hänenkään kykynsä tuskin olisivat riittäneet seitsemän henkilön samanaikaiseen kosketteluun. Toisessa istunnossa osanottajat kertoivat lattian keinuneen niin, että tuntui kuin he olisivat istuneet töyssyttävissä vaunuissa.”
Oliko kyse huijauksesta vai tapahtumien liioittelevasta kuvaamisesta? Tapaus Daniel Home jää — ainakin osittain — kysymysmerkiksi epätavallisten ilmiöiden historiaan.
Lienee kuitenkin syytä mainita, että ainakin eräs englantilainen tuomioistuin suhtautui Homen kykyihin hyvin kriittisesti: Home oli välittänyt viestejä eräälle rikkaalle leskelle tämän edesmenneeltä aviomieheltä. Viesteissä leskeä pyydettin adoptoimaan Home ja antamaan tälle suuri summa rahaa. Leski ei ollut kyseenalaistanut meedion kykyjä toisin kuin tuomioistuin, joka määräsi Homen palauttamaan rahat.
Katso: Levitaatio.
Kirjallisuutta: Kivinen 1989a; Stein 1989.