Homeopatia

(engl. homeopathy). Homeopatia on saksalaislääkäri Samuel Hahnemannin (1755–1843) kehittämä parannusoppi. Hahnemann oli huolissaan aikalaistensa käyttämistä vaarallisista hoidoista, kuten suoneniskemisestä, myrkyllisistä metalliseoksista ja kasvisrohdoksista. Tämän seurauksena hän kehitti samanlaisuuden lain: sairaus, joka ilmenee tiettyinä oireina, voidaan parantaa aineilla, jotka tuottavat samanlaisia oireita terveissä ihmisissä. Homeopatian perusperiaate on siis ”similia similibus curantur”, samanlainen parantaa samanlaista (kreik. homoios = samanlainen, pathos = tauti, sairaus).

Tämän tapaisia ajatuksia olivat aikaisemmin esittäneet lääketieteen isänä tunnettu Hippokrates (460–377 eaa.), sekä sveitsiläinen lääkäri-mystikko Paracelsus (1493–1541). Hahnemannin homeopatia on kuitenkin ensimmäinen samankaltaisuuden lakiin perustuva järjestelmällinen oppikokonaisuus.

Hahnemann uskoi sairauksien johtuvan häiriöistä kehon kyvyssä parantaa itsensä. Hän yritti aktivoida kehoa hoitamaan itse itseään aineilla, jotka aiheuttivat terveillä samankaltaisia oireita. Aluksi Hahnemann käytti normaaleja annoksia, mutta ryhtyi kokeilemaan, kuinka pienillä annoksilla saadaan myönteisiä tuloksia. Hän pienensi annosten kokoa, ja päätyi paradoksaaliseen tulokseen: mitä pienempi määrä ainetta annetaan, sitä tehokkaammin se vaikuttaa.

Homeopaattiset lääkeaineet laimennetaan ja sekoitetaan yleensä veteen tai alkoholiin tiettyjen kaavojen mukaisesti niin, ettei vaikuttavasta aineesta jää mitään jäljelle. Homeopaattien mukaan teho ei kuitenkaan ole vesittynyt, sillä aineen väitetään vaikuttavan häviämisensäkin jälkeen. Aineen väitetään siis jättävän veteen jonkinlaisen muistijäljen. Ilmiöstä puhutaankin nimellä ”veden muisti”. Laimentamisesta käytetään paradoksaalista nimitystä potensointi.

Homeopatialla on myös kyseenalaistajansa: näyttöä hoidon tehosta tai veden muistista ei ole, eikä homeopatian teoreettista tausta ole perusteltu. Homeopatia luokitellaankin uskomuslääkinnälliseksi opiksi.

Lääkäri Veijo Saano on kirjoittanut: ”Teorioita homeopatian vaikutusmekanismeista on vaikea uskoa: Homeopatian periaatteen mukaan elohopea olisi hyvä lääke täristyshalvaukseen eli Parkinsonin tautiin, koska elohopeamyrkytyksessäkin aiheutuu vapinaa. Homeopatian kannalta olisi yhdentekevä se tosiasia, että Parkinsonin tauti ei aiheudu elohopean puutteesta. Entä pitkälle viety laimentaminen, jota homeopaatit kutsuvat potensoinniksi? Eikö tämä menetelmän uskottavuutta vähennä se yleisesti tunnettu seikka, että Koskenkorvan vodka vaikuttaa voimallisemmin kuin mieto viini?”

”Homeopatiaa on puolustettu mm. vertaamalla sitä rokotuksiin ja allergian siedätyshoitoon, joissa pienillä annoksilla haitallista ainetta ärsytetään elimistön vastustuskykyä voimakkaammaksi. Vertaus kuitenkin ontuu, koska homeopatiassa ei yleensä anneta hoidoksi taudin aiheuttajaa kuten esimerkiksi siitepölyä allergiaan. Sellainenkin homeopatian muoto, isopatia, on kyllä olemassa, mutta sitä käytetään harvoin.”

Katso: Uskomuslääkintä.

Kirjallisuutta: Barrett 1987; Gardner 1989b; Jarvis 1994; Park 1997; Pelkonen 1992; Randi 1989; Saano 1991, 1995b; Sampson 1997; Sheaffer 1998; Virtanen 1988b.

alkuun palaa