(engl. morphogenetic field). Kasvifysiologi Rupert Sheldraken formatiivisen kausaation teorian mukaan on olemassa morfogeneettisiä kenttiä (M-kenttiä). M-kentät aiheuttavat samanlaisia muotoja samantapaisiin ilmiöihin, joita maailmankaikkeudessa ilmenee. Toisin sanoen muodon ilmeneminen tekee saman muodon ilmenemisen entistä todennäköisemmäksi muissa samankaltaisissa ilmiöissä. Esimerkiksi kun tutkijat kykenevät tuottamaan jonkin kemiallisen yhdisteen yhdessä laboratoriossa, niin muiden tutkijoiden on helpompaa tuottaa se omissa laboratorioissaan. M-kentät voivat kuitenkin muuttua, jos muodot muuttuvat.
M-kentät toimivat ”alikvanttitasolla”, ajan ja paikan ulkopuolella, minkä johdosta M-kenttien vaikutus ilmenee välittömästi. Tätä vaikutusta Sheldrake kutsuu morfiseksi resonanssiksi.
Sheldraken teorian mukaan olisi esimerkiksi aina vain yhä helpompaa oppia polkupyöräilemään, ajamaan autoa tai soittamaan pianoa, koska yhä useammat ihmiset ovat oppineet nämä taidot. Myös Rubikin kuution tarinan väitetään kertovan morfogeneettisten kenttien vaikutuksesta: aluksi sitä oli vaikea ratkaista, mutta pian se helpottui ja kuution viehätys hävisi. Taitojen oppimisen tai muiden ilmiöiden tapahtumisen todennäköisyys siis kumuloituu M-kenttien avulla.
Teoriaa on testattu myös kokeellisesti. Esimerkiksi ryhmälle amerikkalaisia koululaisia opetettiin japanilaisia lastenlauluja. Eräs niistä oli vanha ja suosittu lastenlaulu, kun taas muut ainoastaan tätä koetta varten sävellettyjä. Lapset oppivat helpoiten suositun lastenlaulun, ja tuloksen pääteltiin tukevan Sheldraken teoriaa.
Ongelmana on kuitenkin se, että morfogeneettisiä kenttiä ei ole vielä havaittu, teoriaa on testattu suoraan huonoin tuloksin ja sitä tukevien todisteiden tulkinnat voidaan kyseenalaistaa. Esimerkiksi Rubikin kuution ratkaisemista helpotti varmasti se, että sitä opeteltiin kirjoista, artikkeleista tai kavereiden avulla. Samoin voidaan ajatella, että ehkäpä vuosisatoja vanhalla lastenlaululla oli ominaisuuksia, jotka tekivät siitä helposti omaksuttavan ja siitä syystä suositun. Esimerkiksi ehkä laulussa oli yksinkertainen, ”tarttuva” sävelmä tai miellyttävät, lapselle ymmärrettävät sanat. Todennäköisesti muilla lauluilla ei ollut näitä — tai muita — suosiota lisääviä ominaisuuksia, eivätkä tulevien sukupolvien lapset saa niistä nauttia.
Katso: Sadannen apinan ilmiö.
Kirjallisuutta: Gardner 1991; Varela ja Letelier 1988.