Historiallisuus ei ole hyväksyttävä argumentti lääkeyrttien käytön puolesta

Nykyään esiintyy usein argumenttina lääkeyrttien puolesta, että niitähän on käytetty monien vuosisatojen aikana. Mutta se, että jotain on historiassa käytetty, ei todellakaan ole todiste siitä, että sillä on ollut mitään vaikutusta.

Eniten hämäävää onkin, että meidän aikamme valitsee vain tietyt historialliset lääkkeet. Varmaakin noin puolet historialliset rohtojen aineista unohdetaan. Myös esimerkiksi eri eläinten ulosteita on vuosisatoja käytetty ja jostain syystä punatukkaisten poikien virtsakaan ei nyt ole muodissa.

Jos ”historiallisuus” ja varsinkin ”vanhojen naisten viisaus” on toimivuuden kriteerinä, niin suosittelen seuraavaa ohjetta. Ohje on Pernajasta ja käsiala voidaan ajoittaa 1600-luvun keskivaiheille. Ohjeen vieressä on kirjoitettu toisella käsialalla probatum est, eli kokeiltu on! Kieltä ja lauseiden rakennetta on modernisoitu käännettäessä.

Hyvä lääke hänelle, jota suuri sairaus koettelee

Ensiksi otetaan koiranpentu, joka ei ole saanut muuta kuin emonsa maitoa. Sitä pitää kaltata niin kuin pientä sikaa; sitten pentu täytetään seuraavilla aineksilla. Ensin otetaan noin luoti karhun ihraa tai Pyhän Johanneksen voita (jos karhun ihraa ei ole saatavilla), luoti inkivääriä, luoti laakerinlehtiä, vähän sahramia, väinönputkea, luoti marunaa, vielä vähän pieniä polttavia nokkosia; nämä ainekset pienennetään huhmareessa ja sitten pentu täytetään niillä.

Ja paista pentu paistinvarrella; sen pitää olla hyvin paistettu. Laita paistettaessa vartaan alle puhdas astia, johon paistista tippuu rasvaa. Siitä rasvasta tehdään hyvä salva. Sitä sivelletään iholle saunassa kylvyn jälkeen. Sen jälkeen sairaan pitää istua ammeessa niin kuumassa kylvyssä kuin mahdollista. Kylpy on valmistettu seuraavalla tavalla:

Otetaan katajasta risuja ja keitetään niitä puoli päivää ja siihen lisätään puoli puntaa suolaa. Sitten pitää myös polttaa muurahaiskeko, josta tehdään lipeää. Nämä ainekset sekoitetaan ammeeseen, ja lämmitetään niin kuumaksi kuin mahdollista.

Aineen uskottavuus on sen myrkyllisyydessä

Lääke siis tepsii kaikkiin vakaviin sairauksiin ja siihen on yhdistetty vuosisatojen viisaus. Vuosisatojen kokemus ei siis ole järin relevantti argumentti yrttien käytön puolesta, koska meillä on myös vuosisatojen kokemus muista lääkeaineista.

Vahva ja historiallisesti hyväksi todettu lääke oli myös se sperma, joka joutuu maahan silloin, kun hirtettävä mies saa siemensyöksyn (tapahtui joskus). Eli jos haluaa tutkia jonkun kasvin mahdollisia lääketieteellisiä ansioita, niin mielestäni pitää olla jotain muita syitä siihen kuin aikaisempi käyttö.

Tietenkään en väitä, että esimerkiksi kaikki keskiajalla ja uuden ajan alussa käytetyt lääkkeet olisivat olleet tehottomia. Minusta onkin hyvin uskottavaa, että esim. kapipunkkia saatiin keskiajalla tapetuksi elohopealla. Mutta aineen uskottavuus on sen myrkyllisyydessä, ei historiallisessa käytössä. 1600-luvulla talonpojat Käkisalmen läänissä parantivat jodin puutteesta johtuvia tauteja siirtämällä potilaan Venäjälle, ja tämäkin yleensä auttoi, koska ihmiset söivät kotikylänsä viljaa ja maaperä Venäjällä oli toisenlainen, ja siellä kotiruoka sisälsi jodia.

Muistutus

Pitää kuitenkin muistaa, että kasvitiede kauan oli tuleville lääkäreille pakollinen aine ja että sitä nimenomaan opiskeltiin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Kasvitieteen uudistaja Carl von Linné oli lääkäri. Suomen ensimmäisen kasvion (1673) kirjoittaja oli lääketieteen professori Elias Tillandz Turussa ja hän oli myös ensimmäinen, joka maassamme teki tieteellisiä ruumiinavauksia. Mutta jopa hän suositteli ihmisen pääkallolla kasvanutta sammalta tai jäkälää tai kylpemistä Kupittaan lähteen vedessä lepraa vastaan. 1600-luvun lääkäri teki varmaankin parhaansa ja Tillandz yritti auttaa spitaalipotilaitaan. Kylpeminen Kupittaan vedessä paransi ainakin oloa hetkeksi, kun osa syöpäläisistä hukkui.

Koulutetut lääkärit olivat kasvitieteen ja yrttien käytön varsinaisia asiantuntijoita ja sen, joka käyttää historiallisia argumenttia yrttien puolesta, sopii muistaa, että juuri tämä asiantuntijaryhmä siirtyi käyttämään kemiallisesti puhtaampia tuotteita.

Valitettavasti vuosisatojen perinne ei ole kovin vakuuttava argumentti yrttien puolesta niin kauan kun käyttäjä ainoastaan uskoo vuosisatojen perinteeseen. Meidän aikamme käsitys hajuista ja miellyttävyydestä ovat hyvinkin erilaisia kuin esim. 1500- ja 1600-luvuilla, ja tämä käsitys valitsee, mitkä vanhoista lääkkeistä nostetaan esille.

Sen vuoksi eivät vaihtoehtolääkkeiden kannattajat juoksekaan koirien perässä pussien kanssa ottamassa ulostetta talteen. Aine kun sekä rauhoittaa ulkoisesti käytettynä ihottumaa ja sopii sisäisesti mitä erilaisimpiin vaivoihin. Aineesta on varmasti satojen vuosien kokemus, varsinkin jos koira on pikimusta tai vitivalkoinen.

FT Lena Huldén
(Suomen ja Skandinavian historia, keskiaika)

palaa alkuun